Kroatia- Split kevät 2018
Hyvät ystävät, hyvä ruoka ja juoma. Tämä kaikki tuli taas koettua lomareissula Splitissä.
Lähdettiin tiistaina 5.4. aamu viideltä ajamaan kohti Helsinkiä. Wasaflickorna Terhi Kirsi ja mä. Yöllä oli satanut lunta ja olikin ihanan helpottavaa kun tiesi, että pääsee lämpimään muutamaksi päiväksi. Yksi yhteinen toiveemme oli, että lauantaina kun tullaan takaisin Suomeen tänne on tullut kevät. Eilen lauantaina lentokone oli Helsingin yllä ja totesimme Terhin kanssa yhteenääneen "Väärän väristä väriä (valkoista) näkyy - käännytään takaisin".
Matka meni mukavasti. Hotellimme Villa Diana (kuvassa alla) sijaitsi ihan Splitin vanhan kaupungin kupeessa (noin 500 m). Ihana pienen pieni hotelli, josta saimme todella ystävällistä palvelua. Suosittelen.
Huoneemme sijaitsi ylimmässä kerroksessa. Ikkunoita oli joka ilmansuuntaan, mutta niistä ei ollut hääppöset näkymät, mutta eipä me hotellisa käyty kun vähän nukkumassa.
Nyt oli tosiaan aikaa pysähtyä ja hypätä pois kaikesta arkisesta. Tavaroita pakatessani tavoitteena oli ottaa mahdollisimman vähän tavaraa, että mahdollisille ostoksille on varmasti tilaa. Otin mukaan vain yhdet kengät (kuvan lenkkarit) ja päätin heti alkuunsa, että en aio kertaakaan valittaa väsyneitä jalkoja ja tämä päätös kyllä piti. Yöpaitkin oli yhtenä päivänä mun päällä, kun ei ollu muuta. Kukaan ei huomauttanut minulle, että sinulla on yöpaita päällä. Jos pojat olis ollu mukana, niin olisivat taas hävenneet minua:)
Oli niin ihana istua katukuppiloissa ja katsella ihmisiä. Syviä hengenvetoja ja huokauksia vähän väliä. Rentouduin. Pysähdyin.
Tiistaipäivä kierreltiin vanhan kaupungin kujia. Eikö olisi voinut vähän väljemmin rakentaa?Suomessa ihmetellään pieniä tontteja, mutta Suomessa ei ole pieniä tontteja nähtykkään.
Joka ikkunalla roikkui ulkona vaatteita. Ilma oli niin ihmeellisen kosteaa esim. hiusten kuivuminen kesti todella kauan, mutta olihan meillä aikaa ja ei onneksi tarvinnut hienostella lomalla missään vaiheessa, niinku jo edelläkin kerroin.
Ensimmäiselle kokonaiselle lomapäiväle luvattiin puolipilvistä poutaista päivää ja päätimme lähteä Maria-vuoren valloitukseen. Kilometrejä kertyi vain 8 ja retki olikin luultua helpompi. Valmistauduime vuorikiipeilyyn, mutta ylös vuorelle menikin ihan siedettäviä portaita ja jossain kohdassa ihan tasamaan tietä. Ihan rauhassa lömpsöteltiin maisemista nauttien - ei kiire mihinkään.
Oli muuten oikein hyvä aika mennä reissuun näin huhtikuun alussa, koska turisteja oli todella vähän. Luonnonpuisto, josta kuvia myöhemmin on kesäkuukausina varmasti ihan järkky, kun ihmisä on joka paikassa, kun nyt saatiin nauttia näkymistä suhteellisen vähäisen väkijoukon kanssa.
Aurinko armas.
Tuonne ristille on tarkoitus päästä.
Maria vuoren päälle päästyämme Kirsin geokätköily tuotti tuloksen. Ihan tuossa ristin läheisyydestä löytyi kätkö kaktusten seasta.
Kävipä ristillä seisoskellessa mielessä myös äiti ja isä:(
Hieraise tämän kaverin pottuvarvasta ja sillä saat itsellesi onnea matkaan.
Ihana lämmin kouran pohjaa sopiva pottuvarvas.
Tähän väliin tämmönen hieno kuva, jonka olen itse ottanut uudella Canonin järjestelmäkameralla. Valokuvaus on ihanaa. Kaikki kuvat blogissani tästä päivästä eteenpäin on minun ottamia.
Kananmunat ei olleet ihan just keitettyjä:/
Tämä kuva otettu vanhankaupungin kirkkoaukiolta - ihana rauhoittava paikka.
Yhtenä iltana menimme aukion ohi ja illan pimeydessä ravintoloista tuleva valo valaisi aukiota ja yhden ravintolan ovella kitaristi soitti ihania ysärikappaleita ja porukat nautti musiikista ja viinistä rappusilla istuskellen. Niin ihana hetki elämässäni.
Tarttis laittaa korujen tekemisellekin taas aikaa.
Näitä luonnonpuistokuvia tosi paljon, mutta näistä ei saa kyllä sitä tunnelmaa, mikä tuolla puistossa tuli. Valtava veden kohina, auringon paiste, veden ja luonnon voimat.
Tästä on hyvä taas jatkaa arkea - ihan kivaa elämää!